> ALBUMIT
  > PAMFLETIT
  TEKIJÄT
    > Anton Kannemeyer
> Kamagurka & Herr Seele
> Tommi Musturi
> Olivier Schrauwen
> Ruppert & Mulot
> Amanda Vähämäki

> Jarno Latva-Nikkola

> Brecht Vandenbroucke
> Roope Eronen
> Aapo Rapi
> Hanneriina Moisseinen

> Emmi Valve
> Lauri Mäkimurto
> Tommi Musturi
> Edward Gorey

> Kasper Strömman

> Kutikuti
> Chester Brown

> Aaron $hunga
> Daniel Clowes
> Ville Hänninen
> Anna Sailamaa

> Jaakko Pallasvuo
> Jyrki Nissinen
> Ville Ranta

> Rui Tenreiro
> Läjä Äijälä
> Kolbeinn Karlsson
> Emelie Östergren
> Bendik Kaltenborn

> Gary Panter
> Olli Hietala
> Joann Sfar

> Michelangelo Setola

> Yong-Deuk Kwon

> Anders Nilsen

> Lilli Carré
> Jeffrey Brown
  > KUSTANTAMO
  > BRIEFLY IN ENGLISH
  > KAUPPA
  > OTA YHTEYTTÄ
Anton Kannemeyer
 
 

Anton Kannemeyer (s. 1967) on eteläafrikkalainen kuva- ja sarjakuvataiteilija, jonka töitä on ollut esillä ympäri maailmaa aina MoMA-museota myöten. Nimimerkillä "Joe Dog" sarjakuvia tekevä Kannemeyer teki kansainvälisen läpimurron Bitterkomix-antologiassa (1992–), jonka toinen perustajajäsen hän Conrad Botesin (alias "Kondradskin") kanssa on. Kannemeyerin töitä on nähty aiemmin Tennispalatsin museon eteläafrikkalaista nykytaidetta esitelleessä Peekaboo-näyttelyssä vuonna 2010. Samana vuonna hän oli myös Helsingin sarjakuvafestivaalien vieraana.

Kannemeyerin työt ovat rajuja poliittisia kannanottoja apartheidin jälkeiseen Etelä-Afrikkaan. Tukalaksi ne tekevät myös varmasti monen suomalaisenkin olon. Hänen piirrostyylinsä varastaa "puhtaan viivansa" klassisista Tintti-seikkailuista, joissa tekijänsä - palvottu Hergé - viljeli omaa rasistista maailmankuvaansa.

Kannemeyeriä suomeksi:

Pappa Afrikassa (Huuda Huuda, 2014)

> Tekijän kotisivu

> Bitterkomix
> Painokelpoinen valokuva tekijöistä (JPG)

   
Kamagurka & Herr Seele
 
 

Kamagurka (s. 1956, kuvassa etualalla) on flaamien parhaiten tunnettu sarjakuvataiteilija, mutta myös entinen TV- ja teatterijuontaja, joka tätä nykyä keskittyy art brut -henkiseen työhönsä kuvataiteilijana. Parivaljakosta Kamagurka on se, joka kirjoittaa Cowboy Henk -tarinat. Herr Seele (s. 1959, kuvassa taka-alalla) on sarjakuvataiteilija, joka piirtää Henkin seikkailut siihen muotoon, missä sinä ne näet. Elantonsa Seele saa kuitenkin pianojen virittämisestä, maalauksistaan sekä arjesta ihan tavallisena flaamilaisena julkkiksena!

Cowboy Henk -sarjakuva syntyi vuonna 1981 belgialalaiseen sosialistiseen Vooruit -sanomalehteen. Se jatkoi ilmestymistään lehdessä vuoden ajan, kunnes toimitus päätti sarjan lopettamisesta liiallisen vihamielisen lukijapalautteen vuoksi. Henk jatkoi kuitenkin seikkailujaan suositussa ja näkymeksellisessä vaihtoehtojulkaisussa nimeltä Humo. Vuoden 2002 jälkeen uusien Cowboy Henk -sarjojen ilmestyminen on hidastunut, mutta arkistojen kätköissä odottaa lukijaa vallaton kokoelma hyvää sarjakuvaa.

Cowboy Henkiä suomeksi:

Kansalainen Cowboy Henk (Huuda Huuda, 2014)
Cowboy Henk ja lahjahevoset (Huuda Huuda, 2012)
Cowboy Henk (Huuda Huuda, 2010)
Kuti#17 (Kutikuti, 2010)

> Cowboy Henk -blogi
> Kamagurkan kotisivu

> Painokelpoinen valokuva tekijöistä (JPG)

   
Tommi Musturi
 
 

Tommi Musturi (s. 1975) on Juupajoelta kotoisin oleva sarjakuvataiteilija ja kansainvälisesti palkitun Glömp -sarjakuva-antologian luoja. Hänen töitään on julkaistu lukuisissa julkaisuissa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Toivon kirjat on vuonna 2005 alkanut viisiosainen albumisarja, joka ilmestyy myös ranskaksi ja englanniksi. Huuda Huudan syksyllä 2009 julkaisema Samuelin matkassa on puolestaan täysin sanaton fantasiamaailmaan sijoittuva teos. Sarjakuvien lisäksi Musturi on julkaissut useita kuva- ja taidekirjoja.

Musturin sarjakuvat ovat usein sanattomia ja näennäisen tapahtumattomia. Hän hyödyntää symbolismia käsitellen olemassaolon kysymyksiä - yksilöä, yksinäisyyttä, luontoa ja vapautta. Musturi toteuttaa työnsä eri tekniikoilla, piirroksen syntyessä sanottavasta.

Musturi toimii aktiivina sarjakuvayhdistys Kutikutin toiminnassa ja julkaisee itse sarjakuvaa Boing Being ja Huuda Huuda -kustantamoidensa kautta. Hänen sarjakuvakirjojaan on käännetty ruotsiksi, portugaliksi, ranskaksi ja englanniksi. Musturi asuu ja työskentelee Tampereella ja on osa helsinkiläistä Kutikuti-sarjakuvakollektiivia.

Tommi Musturin teoksia:

Ötzi (Huuda Huuda, 2014)
Vortex (Thaumatropical, 2014)
Viimeinen Toivon kirja (Huuda Huuda, 2013)
Beating (Huuda Huuda, 2013)
The Head (Boing Being, 2012)
Neljäs Toivon kirja (Like, 2011)
That Way (Boing Being, 2011)
Speed Gun (Le Dernier Cri, 2010)
To a Stranger (Opuntia Books, 2010)
Big Beat (Editions Humeurs, 2010)
Samuelin matkassa (Huuda Huuda, 2009)
Uni Toivosta (Like, 2009)
Kuti#1-14, yhtenä toimittajista (Kutikuti, 2006-2010)
Glömp#1-10, toim. (Boing Being / Huuda Huuda, 1997-2009)
Death to Most (Boing Being, 2008)
The Doozers: How Do You Dooz (työryhmä; Smittekilde & Boing Being, 2008)
Concrete Floor (Boing Being, 2007)
Toinen Toivon kirja (Like, 2007)
Ensimmäinen Toivon kirja (Like, 2007)
Moving Plastic Castles (Boing Being, 2006)
Stand Alone and Smile (Boing Being, 2006)
Autiomaa Kis-Kis (Boing Being, 2005)
Italo Sport (Hurry! Publishing, 2003)

> Tekijän kotisivu
> Työhuone Kutikuti
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Olivier Schrauwen
 
 

Olivier Schrauwen (s. 1977) on uuden belgialaisen sarjakuvan kiinnostavimpia tekijöitä. Hän opiskeli ensin animaatiota Gentissä, lopetti opinnot ja jatkoi niitä sarjakuvan parissa Saint-Lucissa Brysselissä. Hän on kerronnallaan sarjakuvaa uudistava tekijä, jonka piirrostyylissä monenlaiset vaikutteet yhdistyvät omannäköiseksi lopputulokseksi.

Schrauwenin sarjakuvia on aiemmin julkaistu antologioissa kuten Hic Sunt Leones, Beeldstorm, Demo, INK, Zone5300 ja Spirou. Hänen vuonna 2006 julkaistu esikoisteoksensa Poika kulta (ransk. Mon Fiston, Actes Sud) keräsi kiitosta sekä lukijoilta että kriitikoilta eri puolilla maailmaa. Schrauwen on kahdesti ollut ehdolla ranskalaisten Angoulêmen sarjakuvafestivaalien pääpalkinnon saajaksi.

Nykyisin Berliinissä asuva Schrauwen tekee sarjakuvan lisäksi edelleen myös animaatiota.

Olivier Schrauwenia suomeksi:

Mowglin peili (Huuda Huuda, 2014)
Mies joka antoi partansa kasvaa (Kreegah Bundolo & Huuda Huuda, 2011)
Kuti#9 (Kutikuti, 2008)
Poika kulta (Kreegah Bundolo & Huuda Huuda, 2008)
Glömp 9 -antologia (Boing Being, 2007)

> Artikkeli teoksesta Poika kulta
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Florent Ruppert & Jérôme Mulot
 
 

Ranskalaiset Florent Ruppert (s. 1979, kuvassa vasemmalla) ja Jérôme Mulot (s. 1981, kuvassa oikealla) tapasivat toisensa Dijonin taidekoulussa. Työparin LED Ventures -lehti poiki pian näkyvyyttä julkaisuissa kuten Black Bile ja Scrap Illustrated. Myöhemmin Ranskan tärkein vaihtoehtokustantamo L'Association kiinnostui heidän töistään ja julkaisi Safari Monseigneur -teoksen Ciboulette-sarjassaan.

Työparin tapa työskennellä on poikkeuksellinen, sillä molemmat ottavat osaa niin käsikirjoittamiseen kuin piirrostyöhön. Heidän sarjakuvansa ovat kahdenkeskisiä keskusteluja, jotka luovat surrealistisia tilannekuvia ainutlaatuisella tavalla. Töiden kerronta on omalaatuista ja uudistavaa ja saa voimaa improvisaatiosta. Tarinat käsittelevät aiheita rasismista seksismiin omalla kylmän toteavalla tavallaan.

L'Association on esikoisteoksen jälkeen julkaissut kolme parivaljakon albumia, joista teos Panier de singe (suom. Apinatarha) palkittiin vuonna 2007 parhaana uutena löytönä Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla. Saman vuoden syyskuussa Ruppert ja Mulot olivat vieraina Helsingin 22. sarjakuvafestivaaleilla.

Ruppert & Mulot suomeksi:

Irène ja irtolaiset (Huuda Huuda, 2014)
Herrasmiessafari (Huuda Huuda, 2011)
Uhkapeliä (Huuda Huuda, 2009)
Apinatarha (Huuda Huuda, 2007)
Glömp 9 -antologia (Boing Being, 2007)
Kuti5 -lehti (Kutikuti, 2007)

> Tekijöiden kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijöistä (JPG)

   
Amanda Vähämäki
 
 

Amanda Vähämäki (s. 1981, Tampere) vietti parhaat vuotensa Bolognassa kaunotaiteita opiskellen. Valmistuttuaan Vähämäki muutti Helsinkiin, jossa hän nyt työskentelee täysipäiväisesti sarjakuvien parissa työhuone Kutikutilla.

Vähämäen esikoisalbumi Pullapelto julkaistiin suomeksi vuonna 2007. Teos on julkaistu myös italian, ranskan, ruotsin ja serbian kielillä. Vähämäen sarjakuvanovelleja voi löytää lukuisista eri kansainvälisistä antologioista, kuten Glömp, Orang, Canicola ja Galago.

Vuonna 2005 hän voitti sveitsiläisen Fumetto-sarjakuvafestivaalin sarjakuvakilpailun pääpalkinnon.

Amanda Vähämäen tuotantoa:

Sisältää pieniä osia (Huuda Huuda, 2014)
Cani selvaggi (Canicola, 2013)
Star Sounds (Petomies, 2012)
Mestari (Kutikuti / Petomies, 2011)
Puutarhassa (Kutikuti / Petomies, 2011)
Äitienpäivä (Huuda Huuda, 2008)
Souvlaki Circus (Buenaventura Press, 2008)

Pullapelto (Daada Books, 2007)
Squirels First (RAM Design, 2006)
Canicola-antologiat (Canicola, 2004-2008)

> Canicola
> Työhuone Kutikuti
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Jarno Latva-Nikkola
 
 

Kurikassa syntynyt ja myöhemmin helsinkiläistynyt Jarno Latva-Nikkola (s. 1977) on suomalaisen sarjakuvan rasavillejä. Graafista suunnittelua ja sarjakuvaa opiskellut tekijä tunnetaan tummasävyisestä huumorista, hillittömistä henkilöhahmoista sekä sarjakuvien pohjalta paljastuvasta periksiantamattomasta asenteesta.

Latva-Nikkolan sarjakuvia on julkaistu lukuisissa antologioissa tasaiseen tahtiin aina 90-luvun lopulta lähtien. Hänen taiteellinen tuotantonsa sisältää sarjakuvien lisäksi animaatioita, musiikkivideoita, äänitaidetta, maalauksia ja performansseja yhdessä seitsenhenkisen Duuserit-ryhmän kanssa.

Vuonna 2005 Latva-Nikkola voitti Kemin pohjoismaisen sarjakuvakilpailun strippisarjan.

Jarno Latva-Nikkolan tuotantoa:

Ukkometsola (Huuda Huuda, 2013)
Jarno Markuksen kauneimmat (Huuda Huuda, 2010)
The Doozers: How Do You Dooz (työryhmä; Smittekilde & Boing Being, 2008)
Tunteiden maisteri (Huuda Huuda, 2007)
Patto 1–4 (Patto, 2004–2007)
Kuti 1–28 (Kutikuti, 2006–2007)
Glömp 1–6, 8 & 10 (Boing Being, 1997–2006)
Sarjari (Tampereen sarjakuvaseura)
Galago (Galago, 2007)
Pieni seikkailukirja 1-2 (omakustanne, 1999–2000)

> Työhuone Kutikuti
> Duuserit
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG, Kuva: Hans Viebrock)

   
Brecht Vandenbroucke
 
 

Belgialainen Brecht Vandenbroucke on uuden flaamilaisen sarjakuvan raikkaimpia tekijöitä. Hänen tyylinsä on yhdistelmä pop-taidetta, kerronnallista kekseliäisyyttä sekä klassista belgialaista sarjakuvaa. Vandenbroucke piirtää ja maalaa hengästyttävän rikkaita ja yksityiskohtaisia kuvia, joissa käydään läpi kaikkea arkielosta maailmanloppuun.

Brecht Vandenbroucke (s. 1986) opiskeli St-Lucas'n taidekoulussa Gentissä. Hänen töitään ovat julkaisseet mm. New York Times, Vice, De Morgen sekä englantilainen Nobrow-kustantamo. Suomessa Vandenbroucken töitä on aiemmin julkaistu Kuti-ilmaissarjakuvalehdessä. Vandenbroucke asuu ja työskentelee Antwerpenissa.

> Tekijän blogi
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Roope Eronen
 
 

Roope Eronen (s. 1982) on kotoisin Tampereelta. Hän on julkaissut omakustannesarjakuvia vuodesta 1997 asti. Myöhemmin hän on julkaissut säännöllisesti sarjakuviaan mm. Glömp-antologiassa sekä Kuti-lehdessä. Lisäksi hänen teoksiaan on julkaistu ulkomaisissa antogioissa Frederic Magazine, False Flag, NK, The Milan Review, Turbo ja Smittekilde. Eronen kuuluu Kutikuti-kollektiiviin ja osallistuu Kuti-lehden toimittamiseen. Lisäksi hän pyörittää pientä Petomies-kustantamoa puolisonsa Amanda Vähämäen kanssa. Petomies julkaisee Erosen ja Vähämäen omia pienkustanteita sekä lapsille suunnattuja teoksia.

Sarjakuvien lisäksi hän on toiminut aktiivisesti myös musiikin parissa muusikkona, kustantajana sekä tapahtumajärjestäjänä. Tällä hetkellä Eronen työskentelee pitkän albumin sekä Amanda Vähämäen kanssa yhteistyössä tehtävän albumin parissa.

Roope Erosen tuotantoa:

Offices & Humans (Misma, Ranska, 2014)
Advanced Offices & Humans - Menestyksen avain (Huuda Huuda, 2013)
Nightmares (Petomies, 2013)
Street (Famicon Express, 2013)
Offices & Humans - Tie Customexiin (Huuda Huuda, 2012)
Friend (Petomies, 2012)
Korjaamo (Petomies, 2011)
Koirankakkaa (Huuda Huuda, 2011)
Business Day (Petomies, 2010)
Eläimiä - Animals (Huuda Huuda, 2009)
Time of the Dragon and Other Early Works. (Historiaens, Belgia 2008)
Kuti #1 - 22 (Kutikuti 2006 - 2011)
Glömp #5, 6 & 8 - 10 (Boing Being 2002 - 2009)
Jamma? #1 - 5 (Omakustanne 1999 - 2001)

> Työhuone Kutikuti
> Lal Lal Lal -levy-yhtiö
> Menta Alaska -klubi
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Aapo Rapi
 
 

Aapo Rapi (s. 1977) syntyi Savitaipaleella itäisessä Suomessa. Hän valmistui kuvataiteilijaksi opiskeltuaan Tampereella ja Edinbourghissa. Sarjakuviensa ohella Rapi on tehnyt animaatioita, installaatioita ja musiikkia.

Rapin sarjakuvissa luonnollisen värikäs piirros yhdistyy lämpimään ihmisymmärrykseen. Hänen päähenkilönsä ovat usein elämän kolhimia laitapuolen kulkijoita, vanhuksia, alkoholisoituneita taiteilijoita tai arjen tuulimyllyjä vastaan taistelevia ihmispoloja. Rapin sarjakuvissa ei ole olemassa hyvää tai pahaa, vain elämän iloissa ja suruissa pyörähteleviä kosmisia matkalaisia.

Tarinankertojana Rapi on suomalaisen sarjakuvan kentällä poikkeuksellinen kyky. Hänen sarjakuvansa soljuvat luontevina ja monitasoisina läpi lukijan.

Rapi asuu ja työskentelee Helsingissä osana Kutikuti-kollektiivia. Hän myös opettaa sarjakuvan tekemistä lapsille ja nuorille.

Aapo Rapin teoksia:

Tulevaisuuden mies (Huuda Huuda, 2013)
Kelomökkien mies (Kutikuti, 2006; Huuda Huuda, 2013)
Naaburger (Huuda Huuda, 2009)
Kuningas Toffee (Huuda Huuda, 2008)
Meti (Arktinen Banaani, 2008)
Pullapoika / Doughboy (Napa Books, 2005)
Salchov#1-2 (omakustanteita, 1999-2001)
Antologiat: Glömp, Kuti, Laikku ja Ubu

> Työhuone Kutikuti
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Hanneriina Moisseinen
 
 

Hanneriina Moisseinen (s.1978) on sarjakuvataiteilijana tarinankertoja, jonka erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat kirjonta ja kolmiulotteisuus sarjakuvassa. Hän kokee työnsä, erityisesti piirtämisen ja ompelemisen eräänlaisena meditaationa. Moisseisen sarjakuvat käsittelevät vakavia aiheita ja ihmisen herkimpiä tuntoja, mutta huumori tunkeutuu esiin yllättävistä kohdista.

Moisseinen voitti pääpalkinnot Kemin pohjoismaisessa sarjakuvakilpailussa 2006 sekä Voima-lehden ja Vastedes ry:n järjestämässä Yhteiskunnallisen sarjakuvan kilpailussa 2007. Hän on pitänyt lukuisia yksityis- ja ryhmänäyttelyitä gallerioissa ja museoissa Suomessa ja ulkomailla. Tällä hetkellä Moisseinen asuu Helsingissä ja tekee maisterin tutkintoa ympäristötaiteesta.

Hanneriina Moisseisen tuotantoa:

Setit ja partituurit – Häpeällisiä tarinoita (Huuda Huuda, 2010)
Sen synty ja muita Vienan hävyttömia ja hulvattomia starinoita (Markku Niemisen kanssa) (Arktinen Banaani, 2005)
Raivoa ja lamaannusta (Teos, 2010)
Glömp #3, 5, 8-10 (Boing Being, 1999-2009)
Kaltio 3/08, 4/07, 3/07, 6/06, 4/06, 5/05 (Kaltio, 2005-2008)
Galago #94, 88 (Galago, 2007-2008)
Kuti #1, 4, 7 (Kutikuti, 2006-2007)
Irtoparta #1, 3, 6 (Hyeena, 2001-2007)
Pikkulinnun ääni ja muita sarjakuvia yhteiskunnallisen sarjakuvan kilpailusta (Vastedes ry ja Voima, 2007)
Kuin mitään ei olisi tapahtunut ja muita sarjakuvia Kemin pohjoismaisesta sarjakuvakilpailusta (Kemin Sarjakuvakeskus, 2006)
Blashyrkh #1-2 (Omakustanne, 1996-1998)

Valokuva © Hanna Koikkalainen

> Tekijän haastattelu Sarjainfo-lehdestä kesältä 2013
> Tekijän kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Emmi Valve
 
 

Emmi Valve (s. 1984) on porvoolainen sarjakuvataiteilija ja kuvittaja.

Valveen sarjakuvat ovat usein omaelämänkerrallisia - ne kertovat elämästä itsestään. Valve piirtää kohtaamiaan tapahtumia ja ihmisiä selkeästi rakkaudella. Hänellä on sekä piirtäjänä että kertojana oiva silmä yksityiskohdille. Hän sanoo rakastavansa sitä "vääristymää", mikä syntyy muiston piirtyessä paperille.

Valveen sarjakuvia on julkaistu mm. Särö-lehdessä, Nyt-liitteessä sekä Iltasanomissa.

Emmi Valveen teoksia:

Sit kun sun naama räjähtää (Huuda Huuda, 2013)
All You Need Is Love (Kus, Latvia, 2013)
Yksin kännissä ja muita hauskoja juttuja (omakustanne, 2010)
TeiniZombiRakastavaiset (omakustanne, 2010)
Circus Femme Fatale (omakustanne, 2009)

> Emmi Valve Fan Club
> Tekijän kuvituksia
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Lauri Mäkimurto
 
 

Lauri Mäkimurto (s. 1984) on Keminmaasta kotoisin oleva sarjakuvataiteilija ja taidemaalari.

Mäkimurron työt tarjoavat ilkikurisia näköaloja ihmismielen pimeälle puolelle. Hänen piirrosjälkensä on energisen ekspressiivistä, vaihdellen sujuvasti tyylilajia. Mäkimurron sarjakuvakerronnassa arkiset aiheet saavat yllättävän surrealistisia ja psykedeelisia sävyjä.

Lauri Mäkimurron sarjakuvia:

Keittokirja (Huuda Huuda, 2013)
Kuti#22, #23 ja #26 (Kutikuti, 2011-2012)
Härski Luke#1-5 (pienkustanteita, 2009-2012)

> Tekijän kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Edward Gorey
 
 

Yhdysvaltalainen Edward Gorey (1925-2000) oli kokonaisvaltainen kirjataiteilija: kirjoittaja, kuvittaja ja suunnittelija. Hänen tuotantonsa sisältää lähes sata teosta, joita voi yhtä hyvin luonnehtia makaabereiksi riimitteleviksi lastenkirjoiksi, kuvitetuiksi runoteoksiksi tai goottihenkiseksi sarjakuvaksi.

Gorey vaikuttui nuorena suuresti dadaismista ja varhaisesta surrealismista, joiden jäljet näkyvät hänen koko tuotannossaan. Hänen tarinoitaan kuvastaa ennen kaikkea niiden ennakoimattomuus, tapahtumien jyrkät käänteet ja äkilliset loput. Työt riipaisevat sydänalaa – Gorey piirtää esiin jylhänkauniita paikkoja, jotka eivät ole suoraan tunnistettavissa; tarinoiden päähenkilöt vaeltavat yksinäisyydessä, kuin korkeamman voiman johdattamat paperinuket; heidän tielleen osuviin tapahtumiin liittyy useimmiten kuolema.

Omien teostensa lisäksi Gorey teki kuvituksia mm. H. G. Wellsin ja T. S. Eliotin kirjoihin sekä palkitun puvustuksen vuoden -77 Broadwayn Dracula-musikaaliin. Mm. Elokuvaohjaaja Tim Burton mainitsee useimmiten Goreyn puhuessaan suurimmista taiteellisista vaikuttajistaan.

Edward Gorey oli eksintrinen hahmo, joka kokoparrassa ja farkkuihin, valkoisiin voimistelutossuihin, lukuisiin koruihin ja maataviistävään turkkiin pukeutuneena oli New Yorkissakin erottuva hahmo. Tekijänsä tapaan erottuu myös hänen tuotantonsa, joka on omalaatuisuudessaan ainutlaatuinen.

> Edward Gorey Wikipediassa
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Kasper Strömman
 
 

Kasper Strömman (s. 1974) on pitkä, jalopiirteinen ja tuimakatseinen kuvittaja joka mieluiten työskentelee samettisen lämpimässä kesäyössä, sateen ropistessa vasten ikkunaa. Hänen tummien, sateesta kosteiden hiuksien peittämillä kasvoilla leikittelee silloin ujo, mutta veikeä hymy.

Kasperin piirtäessä hänen kynänsä liikkuu hellästi mutta määrätietoisesti paperilla; ensin varovaisesti kokeillen, sitten päättäväisemmin; rytmikkäämmin, nopeammin, voimakkaammin. Usein hän hämmentyy itsekin näitä määrätietoisia otteitaan ja yrittää vastustella, kuitenkin samalla tietäen ettei hänellä ole siihen valtaa. ”Älä kiusoittele, sinä komea paholainen” hän saattaa silloin kuiskata itsekseen, jonka jälkeen hän rentoutuu ja antautuu leikkiin mukaan.

Lopulta raollaan olevien huulten haukkoessa ilmaa keuhkoihin hän voi tuntea syvää, raukeaa tyytyväisyyttä teoksensa edessä. Ei ole epätavallista että hänen kehonsa silloin värisee kauttaltaan sen kauneuden edessä mikä hänen mielensä on tuottanut.

Ja pian hän on taas valmis antautumaan uuden teoksen luomistyöhön.

Kasper Strömmanilta ilmestyneitä kirjoja:

Kasper Stromman Illustrated Design Encyclopaedia (Huuda Huuda, 2012)
Kiitos Esteban 2002–2010 (Huuda Huuda 2010)
Tigerkontoret (Söderströms 2009)
The King Nosmo Cookbook (Napa Books 2009)
Hörselhunden Hasse (Svenska höselförbundet 2009)
Susi, joka halusi olla kuuluisa (WSOY 2008)
Sohvaperuna / Soffpotatisen (WSOY / Söderströms 2005)
Around the World With King Nosmo (Napa Books 2005)

> Kasper Stromman Design Blog
> The Kasper Stromman Exclusive Webshop
> Napa Illustrations
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Kutikuti
 
 

Kutikuti on vuodesta 2005 asti toiminut sarjakuvakollektiivi ja -studio. 17-henkinen ryhmä paitsi tekee sarjakuva myös julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Kuti-ilmaissarjakuvatabloidia. Tämän lisäksi Kutikutin yhteisnäyttelyt ovat kiertäneet eri puolin maailmaa yli kymmenessä maassa.

Kutikutin työt ovat usein visuaalisesti ja tapahtumallisesti värikästä nykysarjakuvaa. Teoksia yhdistää selkeä ilmaisumuodon rajojen koettelu - oman sarjakuvallisen ilmaisun etsintä. Kutikutin vaikutteet tulevat selkeästi eri taiteen aloilta, samalla kun tekijät ovat päämäärätietoisesti hakeutuneet omiin suuntiinsa. Visuaalisen yhdenmukaisuuden sijaan Kutikutia määritteleekin enemmän sarjakuvien sisältö, jossa ihmisyyden ja elämän moniin puoliin käydään peittelemättömästi käsiksi. Monet Kutikutin tekijöistä julkaisevat töitään säännöllisesti Suomen lisäksi eritoten myös Ranskassa.

Ryhmän jäseniä: Aapo Rapi, Amanda Vähämäki, Roope Eronen, Jarno Latva-Nikkola, Anna Sailamaa, Tommi Musturi, Sami Aho, Søren Mosdal, Mikko Väyrynen, Kari Sihvonen, Juliacks, Jari Vaara, Janne Tervamäki, Heta Bilaletdin, Heikki Rönkkö, Pauliina Mäkelä ja Benjamin Bergman.

> Ryhmän kotisivut
> Painokelpoinen valokuva (JPG)

   
Chester Brown
 
 

Chester Brown (s. 1960) syntyi Montrealissa, Kanadassa, ja varttui sen lähiössä Chateauquayssa. Hänen uravalintansa selkiytyi jo 12-vuotiaana, kun paikallinen sanomalehti The St. Lawrence Sun julkaisi hänen ensimmäiset sarjakuvastrippinsä.

19-vuotiaana Brown muutti Torontoon, jossa hän työskenteli päivätyössä piirtäen yöt. Vuonna 1983 hän aloitti ensimmäisen lehtensä, valokopioidun omakustanteen Yummy Furin. Lehti keräsi huomiota ja siirtyi vuonna 1986 Vortex-kustantamon julkaisuksi. Brown irtisanoi itsensä päivätyöstään ja muuttui kokopäiväiseksi sarjakuvantekijäksi. Yummy Furin sivuilla seikkaillut iloinen klovni Ed oli kirjamuodossa julkaistuna Brownin läpimurtotyö.

Vuonna 1991 Brown siirtyi kanadalaiselle Drawn & Quarterly -kustantamolle, joka julkaisi häneltä kaksi hyvin menestynyttä teosta, Playboy-tarinoita (1992) ja I Never Liked Youn (1994). Brown, kuten moni muukin ikäpolvensa pohjoisamerikkalainen sarjakuvantekijä, käytti lehtimuotoa pääsääntöisenä julkaisunaan - Yummy Fur -julkaisua seurasivat keskenjäänyt Underwater-sarja sekä kanadalaisesta vapaustaistelijasta ja myöhemmästä poliitikosta kertovat Luis Riel -lehdet. Pääosa Brownin lehdissä julkaistuista sarjakuvista on myöhemmin julkaistu kirjamuodossa, sarjakuvaromaaneina ja -kokoelmina.

Brownin teosten aiheet eroavat toisistaan selkeästi. Osa teoksista on selkeän omaelämänkerrallisia, osa historiallisia, osa alitajunnan logiikkaa hyödyntäviä mielikuvituksekkaita trippejä. Brown taitaa sarjakuvakerronnan, sen nyanssit ja volyymit, poikkeuksellisella tavalla.

Chester Brownia suomeksi:

En koskaan pitänyt sinusta (Huuda Huuda, 2012)
Playboy-tarinoita (Like, 1992)
Ed, iloinen klovni (Like, 1989)

> Painokelpoinen valokuva tekijöistä (JPG)

   
Aaron $hunga
 
 

Havaijilla syntynyt Aaron $hunga törmäsi jo 12-vuotiaana sellaisiin populaarikulttuurin ilmiöihin kuin Fritz-kissa, David Lynchin Eraserhead -elokuva ja Katsuhiro Otomon Akira-sarjakuvat. Myöhemmiksi vaikuttajikseen Havaijin yliopistossa maalausta ja piirtämistä opiskellut $hunga mainitsee Hiroshige-koulukunnan piirtäjät, Daniel Clowesin ja Suehiro Maruon sekä musiikilliset vaikutteet Arab on Radarista 70-luvun no wave-punkkiin.

$hungan sarjakuvat toimivat unen tasolla. Ne ovat samalla hyväntahtoisia ja rujoja. $hunga sanoo olevansa huolissaan maailmasta sen koko mittakaavassa.

$hunga julkaisi Vacuum Horrorin alun perin verkossa, jossa se keräsi laajan kulttimaineen. Vuonna 2011 sarja julkaistiin ensimmäisen kerran painettuna portugalilaisen MMMNNNRRRG-kustantamon kautta.

Tällä hetkellä $hunga työskentelee uuden 500-sivuisen sarjakuvaromaaninsa Cabezan parissa. Teos julkaistaan täysin ilmaiseksi kokonaisuudessaan tekijän kotisivuilla.

> Tekijän kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijöistä (JPG)

   
Daniel Clowes
 
 

Daniel Clowes (s. 1961) syntyi Chicagossa ja opiskeli taidetta Brooklynin Pratt-instituutissa, New Yorkissa. Hän julkaisi ensimmäisen sarjakuvansa Cracked-lehdessä vuonna 1985, jota seurasi oma seitsenosainen Lloyd Llewellyn -lehti. Clowes nousi vaihtoehtoväen tietoisuuteen 90-luvun aikana Eightball-lehdillään. Vuonna 1989 aloittanut julkaisu jatkui aina vuoteen 2004 asti, 23 numeron verran. Juuri Eightball-lehdessä saivat alkunsa Clowesin monet myöhemmin kirjamuodossa julkaistut sarjakuvaromaanit kuten Pussey!, Like a Velvet Glove Cast in Iron, David Boring ja Ghost World. Viimeksi mainittu oli Clowesin läpimurtotyö, osin Terry Zwigoffin tekemän elokuvaversion ansiosta. Yhteistyö Zwigoffin kanssa jatkui käsikirjoituksena Art School Confidental -elokuvaan. Tällä hetkellä Clowes työllistyy lähes yhtä paljon sarjakuviensa elokuvasovituksista kuin itse sarjakuvista.

Clowesin sarjakuvat olivat 90-luvun alussa osa suurempaa pohjoisamerikkalaista liikettä, joka päivitti sikäläistä sarjakuvaa kohti uutta vuosituhatta. Tuo liikehdintä oli suoraa jatkumoa amerikkalaisen sarjakuvan perinteelle - supersankareille ja päivittäisille sanomalehtihassutteluille. Clowesin töissä supersankarien sijaan pääosiin nousivat kuitenkin häviäjät - moniongelmaiset, ihmisvihaajat, lihavat, anorektikot, keräilijät ja epäonnistuneet taiteilijat, joille tuo "supersankaruus" tai "hauska elämä" oli vain haave tai iikuisen katkeruuden aihe. Juuri käsittelemänsä ihmistyypit ja -kohtalot ovat Clowesin sarjakuvien parasta antia. Aiheidensa lisäksi Clowesin huumorikin oli mustaa. Myös hänen taiteensa hyödyntää amerikkalaista sarjakuvaperinnettä luomalla staattisin, jopa jäykin, kuvin eteneviä selkeästi piirrettyjä kertomuksia.

Clowes on palkittu sarjakuvistaan lukuisia kertoja, kotimaassaan mm. Eisner, Harvey ja Ignatz-palkinnoilla. Hän asuu ja työskentelee Oaklandissa, Kaliforniassa, vaimonsa, poikansa Charlesin ja beaglensa Ellan kera.

Daniel Clowesia suomeksi:

Gynekologiaa (Huuda Huuda, 2012)
Wilson (Like, 2011)
Ghost World (BV2, 2002)

> Tekijän kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijöistä (JPG)

   
Ville Hänninen
 
 

Ville Hänninen (s. 1976) on sarjakuviin, kuvituksiin ja kirjallisuuteen erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija. Hän kuratoi Kiasman Päin näköä! -sarjakuvanäyttelyn (2012, Harri Römpötin ja Arja Millerin kanssa) sekä ollut toteuttamassa liutaa pienempiä näyttelyitä.
Sarjakuvajournalismia ja -kritiikkiä Hänninen on kirjoittanut mm. Sarjainfo-lehdelle, Aamulehdelle ja STT:lle. Hän toimi Sarjainfon toimitussihteerinä 1998–99 ja päätoimittajana 1999–2003. Hännisen artikkeleita on julkaistu n. sadassa eri lehdessä ja ainakin seitsemällä kielellä.

Mielikirjoja ovat Daniil Harmsin Sattumia ja Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä. Jostain sieltä absurdin ja poliittisen välimaastosta löytyy oma ihmis- ja maailmankuvakin.

Ville Hännisen tuotantoa:

Finnish Comics Annual 2011 (Huuda Huuda ja Suomen sarjakuvaseura, 2011, toim.)
Päin näköä! – suomalaisia nykysarjakuvan tekijöitä (Like, 2011. Harri Römpötin kanssa.)
KirjaIN-lehden vuosikirja 2010 (Arktinen Banaani, 2010, toim.)
KirjaIN-lehden vuosikirja 2008 (Cube Libre, 2008, toim. Harto Pasosen kanssa)
Poika Vesanto – käyttökuvan mestari (Tampereen taidemuseot, 2009. Timo Kokkilan kanssa.)
Retrovauvat – suomalaisen lapsen historiaa (Juri Nummelinin ja Elina Teerijoen kanssa. Ajatus Kirjat, 2009. Juri Nummelinin ja Elina Teerijoen kanssa.)
Erotica – 69 eroottista kirjaklassikkoa (Otava, 2008. Juri Nummelinin ja Vesa Sisätön kanssa.)
Ulkomaisia sarjakuvantekijöitä II (BTJ Kustannus, 2007, toim.)
Ulkomaisia sarjakuvantekijöitä I (BTJ Kirjastopalvelu, 2006, toim.)
Kotimaisia sarjakuvantekijöitä (BTJ Kirjastopalvelu, 2004, toim.)
Willem: Seis! Täällä ei naureta (Sammakko, 2004, toim.)

> Painokelpoinen valokuva tekijöistä (JPG)

   
Anna Sailamaa
 
 

Anna Sailamaa (s. 1979) syntyi Pohjois-Suomessa Torniossa. Hän aloitti sarjakuvien teon Taideteollisessa Korkeakoulussa Helsingissä 2000-luvun alussa. Tämän jälkeen hänen töitään on voinut nähdä useissa suomalaisissa antologioissa.

Monet Sailamaan sarjakuvista ovat omaelämänkerrallisia, toiset taas jotain täysin muuta. Sailamaa liittyi osaksi Kutikuti-kollektiivia keväällä 2008 ja kuuluu Kuti-lehden toimituskuntaan.

Vuonna 2007 Sailamaa voitti Kemin Pohjoismaisen sarjakuvakilpailun pääpalkinnon, vuotta myöhemmin kansainvälisten Fumetto-festivaalin sarjakuvakilpailun.

Tällä hetkellä hän asuu Helsingissä ja työskentelee osa-aikaisena opettajana lasten kuvataidekouluissa.

Anna Sailamaan tuotantoa:

Paimen (Huuda Huuda, 2011)
While #2 & #2 (Omakustanteita, 2011)
While#1 (Kutikuti, 2010)
Ollaan nätisti (Huuda Huuda, 2008)
Glömp 9 -antologia (Boing Being, 2007)
Sarastus-antologia (Kemin sarjakuvakeskus, 2007)
Sirkus Arkus -antologia (Lahden sarjakuvalinja, 2007)

> Tekijän blogi
> Annan haastattelu Helsingin Sanomista
> Työhuone Kutikuti
> Painokelpoinen valokuva tekijästä 1 (JPG)
> Painokelpoinen valokuva tekijästä 2 (JPG)

   
Jaakko Pallasvuo
 
 

Jaakko Pallasvuo (s.1987) opiskelee Kuvataidekatemiassa ja työskentelee kuvittajana jossain Berliinin ja Helsingin välillä.

Huuda Huudan suomeksi julkaisema teos Trophy Hunters on hänen ensimmäinen sarjakuva-albuminsa.

Jaakko Pallasvuon julkaisuja:

Pyytäjät (Huuda Huuda, 2011)
Things Beginning, Things Coming To An End (Kaugummi Books, 2010)
How You Should Make Cement For Mending Stones (Napa Books, 2009)
A Collaborative Project, with Henna Hyvärinen (Kaugummi Books, 2009)
Pegasus Irregular Dwarf Galacy (Kaugummi Books, 2008)
Sans toit ni loi (Kaugummi Books, 2008)

> Tekijän kotisivu

> Painokelpoinen valokuva tekijöistä (JPG)

   
Jyrki Nissinen
 
 

Jyrki Nissinen (s.1982, Vieremä) on Helsingissä asuva kuvataiteilija ja muusikko sekä tuotteliaimpia suomalaisia sarjakuvantekijöitä. Hänen sarjakuvistaan tunnetuimpia ovat antisankari Borgtron sekä Nyt-liitteessäkin ilmestynyt Auttaja Hai.

Nissisen sarjakuvat ovat absurdeja trippejä täynnä yllättäviä käänteitä ja mustaa huumoria. Toisaalta hänen sarjakuvansa ovat arkisia kuvauksia, joissa pääosan saavat yhteiskunnan syrjäytyneet ja arjen surrealismi. Nissisen viimeisin teos Viihdealus Dream Zone on rujo kuvaus todellisen extreme reality show:n kulisseista.

Nissinen keikkailee muusikkona aktiivisesti niin soolona kuin mm. orkestereidensa Seksihullujen ja Lasketun ajan kanssa.

Jyrki Nissisen tuotantoa:

Tylsät ritarit (Huuda Huuda, 2011) 
Borgtron #1-12 (Leso Lehdet, 2006-2011)
Viihdealus Dream Zone (Zum Teufel, 2010) 
Auttaja Hai (Zum Teufel, 2009)
Yli 10 000 koiran koiranäyttely (Zum Teufel, 2008)
Kaikki vierailuni italialaisessa kodissa (Zum Teufel, 2008)
Nuolee kuin eläin sipsiä (Zum Teufel, 2007)
Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät (Zum Teufel, 2005)
Vierailuni italialaisessa kodissa #1-3 (omakustanteita, 2001-2004)
Vainajan velat #1-3 (omakustanteita, 2001-2002)

> Painokelpoinen valokuva tekijöistä (JPG)

   
Ville Ranta
 
 

Ville Ranta (s. 1978) on Suomen tunnetuimpia sarjakuvataiteilijoita. Häneltä on ilmestynyt useita teoksia, joita on käännetty ranskaksi, ruotsiksi ja puolaksi.

Ranta tunnetaan myös lyhyistä, kantaaottavista sarjoistaan, joita on julkaistu mm. Kaltiossa, Ilta-Sanomissa ja Journalistissa. Vuodesta 2002 vapaana sarjakuvataiteilijana toiminut Ranta asuu Oulussa ja hänellä on kaksi lasta.

Ville Rannan suomenkieliset teokset:

Sankaritekoja (Huuda Huuda, 2011)
Paratiisikirja (WSOY, 2010)
Eräänlaisia rukouksia (Huuda Huuda, 2009)
Kajaani (Asema, 2008)
Julkimot (Wsoy, 2006)
Isi on vähän väsynyt (Asema, 2004)
Engelsmannit tulevat! (Don L Inspirations, 2004)
Sade (Asema, 2003)

> Tekijän blogi ja kotisivu
> Asema kustannus
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG, Kuva: Pekka Ala-aho)

   
Rui Tenreiro
 
 

Rui Tenreiro (s. 1979) syntyi Maputossa, Mosambikissa. Peruskoulussa hänelle opetettiin maansa kansallislaulu sekä kuinka vihanneksia kasvatetaan. Samaan aikaan hän oppi myös kuinka varastetaan mandariineja, tanssitaan breakdancea ja syödään vihreitä mangoja suolan kera.

14-vuotiaana Tenreiro muutti pois kotimaastaan vuodeksi, joka sittemmin venyi useammaksi. Tuona aikana hän ehti asua monissa maissa päätyen lopulta Norjaan.

Vuonna 2005 Tenreiro perusti Soyfriends-kustantamon, joka julkaisee pienipainoksia taidekirjoja sekä hänen omia teoksiaan. Samaan aikaan hän työskenteli Norjassa toimittajana, kuraattorina sekä kuvittajana. Pari vuotta myöhemmin hän muutti Ruotsiin, valmistuen Tukholman Konstack-taidekoulun kerrontalinjalta.

Tenreiron työt ovat huolella suunniteltuja kokonaisuuksia, joissa näkyy hänen viehtymyksensä kuvaan ja tekstiin. Kaikkien muiden töidensä ohella hän on myös kiinnostunut tekstiilisuunnitelusta sekä keramiikasta.

Rui Tenreiroa suomeksi:

Metsän pidot (Huuda Huuda, 2010)
Kuti#10 (Kutikuti, 2007)
Glömp9-antologia (Boing Being, 2007)

> Tekijän blogi
> Tekijän kotisivu
> Soyfriends
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Läjä Äijälä
 
 

Veli-Matti ”Läjä” Äijälä (s. 1958) on suomalainen muusikko ja sarjakuvapiirtäjä. Hänet tunnetaan etenkin hardcore punk -yhtyeensä Terveiden Käsien laulajana (1978-).

Äijälän sarjakuvallista alkutuotantoa julkaisivat mm. Kupla, Kannus ja Sarjari, joista viimeinen tekee vieläkin - n. 25 vuoden jälkeen. Vuosina 1990-94 hän toimitti ja julkaisi viisi X-sarjakuvalehteä. Julkaisu nitoi otsikon "Best Bizarre Finnish Comix" alle underground-sarjakuvaa mm. S/M -seksistä ja outsider-todellisuudesta. Lehteä julkaisi Äijälän oma IKBAL-kustantamo (Ismon Karkean Brutaalit Aavikkolevyt), jolla hän tätä aiemmin ja tämän jälkeen julkaisi myös musiikkiaan. Terveiden Käsien lisäksi Äijälän yhtyeitä ovat Aavikon kone ja moottori, Billy Boys, Death Trip, The Leo Bugariloves, The Sultans ja The Kolmas.

Vuonna 1985 Äijälä sijoittui toiseksi Kemin valtakunnallisessa sarjakuvakilpailussa sarjallaan Slemmy. Äijälä on tehnyt kuvituksia levynkansien lisäksi Tähtivaeltaja-lehteen vuodesta 1984. Hän elää ja työskentelee Oulussa.

Läjä Äijälän sarjakuvia:

X (Huuda Huuda, 2010)
Sarjari (Tampereen sarjakuvaseura, 1986-2010)
X-lehti #1-5 (IKBAL, 1990-94)
Kannus (Seinäjoen sarjakuvaseura, 1986-88)
Kupla (1982-83)

> Terveet Kädet
> The Sultans
> The Kolmas
> Aavikon kone ja moottori
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Kolbeinn Karlsson
 
 

Kolbeinn Karlsson (s. 1982) valmistui sarjakuvataitelijaksi Malmön sarjakuvakoulusta. Hän aloitti sarjakuvien teon julkaisemalla monia pienlehtiä, joiden ansiosta häntä luonnehdittiin mm. lauseilla "kristillisdemokraattien pahin vihollinen" ja "sarjakuvan Devendra Banhart".

Karlssonin ensimmäinen sarjakuvaromaani Trollkungen julkaistiin Ruotsissa vuonna 2009 ja seuraavana vuonna Yhdysvalloissa. Se on tarina kahdesta lihaksikkaasta miehestä, jotka synnyttävät toisilleen kaksi lasta. Hän tekee sarjakuvien lisäksi myös animaatioita, joista Sleeping and Dreaming of Food sai tunnustuspalkinnon vuonna 2009 Uppsalan lyhytelokuvafestivaaleilla.

Karlssonin töitä yhdistää vahva, tunnelmallinen, surrealistinen maailma. Ne käyttävät sarjakuvan ja animaation vapautta hienosti. Hänen teoksissaan mikä tahansa on mahdollista. Karlsson eroaa selkeästi vahvasta ruotsalaisen sarjakuvan sosiaalisen realismin perinteestä ja edustaa naapurimaamme uutta nousevaa tekijäpolvea.

Karlssonin sarjakuvia on julkaistu antologioissa Galago, Bang, Le Monde Dipolomatique ja Strapazin. Hän asuu ja työskentelee Uppsalassa, valmistellen parhaillaan animaationsa jatko-osaa sekä toista pitkää sarjakuvaromaaniaan.

Kolbeinn Karlssonin sarjakuvia suomeksi:

Peikkojen kuningas (Huuda Huuda, 2010)
Kuti#7 (Kutikuti, 2008)

> Tekijän englanninkielinen blogi
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Emelie Östergren
 
 

Emelie Östergren (s. 1982) on uuden polven ruotsalainen sarjakuvantekijä, jonka teos Pikki ja riikkiset on tehty varta vasten alkuteoksena suomalaiselle yleisölle. Nopealiikkeinen tekijä debytoi vuonna 2009 teoksella Evil Dress, jota seurasi kaksi teosta Mr. Kennethin seikkailuja. Tätä ennen Östergren oli julkaissut töitään pienlehdissä ja antologioissa.

Östergren löysi sarjakuvan ilmaisukseen Berliinissä asuessaan. Hän kiersi läpi alan tapahtumia, tapasi ihmisiä ja huomasi pian olevansa oikea sarjakuvataiteilija. Häntä kiinnostavat erityisesti henkilöhahmot, näiden tukahdutetut tunteet ja alitajunta.

Sarjakuvien lisäksi hän on kiinnostunut esitystaiteesta sekä kaikesta yliluonnollisesta.

Emelie Östergreniä suomeksi:

Pikki ja riikkiset (Huuda Huuda, 2010)
Kuti#5, #7 ja #14-17 (Kutikuti, 2007-2010)

> Tekijän kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Bendik Kaltenborn
 
 

Bendik Kaltenborn (s. 1980) on norjalainen sarjakuvantekijä ja yllätyksiä täynnä olevan Dongery-kollektiivin jäsen. Lukuisten pienlehtien lisäksi hän on kotimaassaan julkaissut palkitut kirjat Six Hungry Men (2006) sekä Serier som vil deg vel (2010).

Kaltenbornin sarjakuvat ovat aidosti hulluja ja aina hauskoja. Hän piirtää sarjansa tunnistettavasti, mutta erilaisia tekniikoita sujuvasti käyttäen.

Kaltenborn on myös animaattori, jonka Tukholman Konstfack-taidekouluun tekemä lopputyö (MA) The End on tarina kuolemasta ja epätoivosta. Hänen töitään ovat julkaisseet mm. New York Times, sveitsiläinenStrapazin ja slovenialainenStripburger. Tällä hetkellä Kaltenborn valmistelee kahta henkilökohtaista näyttelyään sekä uutta sarjakuvateosta mielipuolisesta yritysjohtajasta.

Bendik Kaltenbornia suomeksi:

Ei muistikuvaa (Huuda Huuda, 2010)
Kuti#2, #9 ja #17 (Kutikuti, 2006, 2008, 2010)
Glömp9-antologia (Boing Being, 2007)

> Tekijän kotisivu
> Dongery-kollektiivi
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Gary Panter
 
 

Gary Panter (s. 1950) on Yhdysvaltojen Teksasissa asuva taidemaalari, suunnittelija, muusikko sekä sarjakuvataiteilija.

Hän kasvoi sarjakuvantekijäksi Los Angelesin punk-piireissä ja julkaisi sarjakuviaan paikallisessa Slash-lehdessä. Myöhemmin Panterista tuli yksi Art Spiegelmanin ja Françoise Moulyn toimittaman Raw-antologian vakitekijöistä. Häntä pidetään yhtenä amerikkalaisen toisen aallon underground-sarjakuvan vaikutuksekkaimmista tekijöistä. Panterin moniin suuntiin kurottava tuotanto ja sen räiskyvä, ekspressiivinen ote ovat selkeä inspiraationlähde 2000-luvun uudelle yhdysvaltalaiselle sarjakuvalle.

Panter tekee sarjakuvien lisäksi lähes kaikkea mahdollista kaupallisista töistä opetuksiin ja kuvataiteesta valoperformansseihin. Hänen kuvituksiaan ovat julkaisseet mm. Time Magazine sekä Rolling Stone; Levykansia hän piirtänyt mm. Frank Zappalle. Panter palkittiin kolmella Emmy-palkinnolla Pee-Wee's Playhouse -lastenohjelman taiteellisesta suunnittelusta.

Gary Panterin tunnetuin sarjakuva on Jimbo, jonka lukuisista lehdistä on koottu myöhemmin itsenäisiä kirjoja.

Gary Panterin valikoituja englanninkielisiä teoksia:

Gary Panter (PictureBox, 2008)
Dal Tokyo (Fantagraphics Books, 2008)
Satiroplastic (Drawn & Quarterly, 2005)
Jimbo in Purgatory (Fantagraphics Books, 2004)
Jimbo's Inferno (Zongo Comics, 1999 / Fantagraphics Books, 2006)
Cola Madness (Funny Garbage Press, 2001)
Facetasm, kera Charles Burnsin (Green Candy Press, 1998)
Kaktus Valley -antologia (Fantagraphics, 1990)
Jimbo: Adventures in Paradise (Pantheon, 1988)
Invasion of the Elvis Zombies (Raw Books and Graphics, 1984)
The Asshole (1979)
Hup (1977)

> Tekijän kotisivu

   
Olli Hietala
 
 

Olli “Hillo” Hietala (s.1985) on syntyjään kuivaniemeläinen, mutta kokee todellisten juuriensa olevan Kemissä, missä hän vietti lapsuutensa. Nykyään Olli yrittää selvitä puulämmitteisessä, lähes 100-vuotiaassa, puutalossa Tampereella.

Olli edustaa sarjakuvablogaajien ensimmäistä aaltoa ja hän piirtää siitä mistä hän tietää eniten, eli omasta elämästään. Bloginsa hän aloitti opiskeltuaan vuoden (2005-2006) Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalla ja alkoi myös hiljalleen piirtää enemmän ja enemmän työkseen. Sarjakuvissaan taiteilija käsittelee usein ihmissuhteita, seksuaalisuutta ja erinäisiä ahdistustiloja. Blogissaan Hietala on estoton, värikäs ja välitön.

Vuoden 2008 Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla Olli voitti Sarjakuvan Kylli-täti tittelin ja vuotta myöhemmin hän vastasi sarjakuvafestivaalien kuvittamisesta.

Olli Hietalan tuotantoa:

Lihan Himo (Huuda Huuda, 2010)
Raivoa ja Lamaannusta (Antologia, Teos 2010)
Suuri Koirakirja- antologia (Naamakustannus 2009)
Viikottainen sarjakuvastrippi Kalevan Peto-liitteessä (2008)
Naamakirja-antologia (Naamakustannus, 2008)
Sarjakuvia Arvo- lehdessä (2006-)

> Ollin haastattelu Turun ylioppilaslehdestä
> Tekijän blogi
> Naama Kustannus
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Joann Sfar
 
 

Joann Sfar (s. 1971) on 1990-luvulla alkaneen uuden ranskalaisen sarjakuvan tärkeimpiä tekijöitä. Reilusti yli toistasataa teosta tehneenä hän on nuoresta iästään huolimatta myös maansa yksi tuotteliampia sarjakuvataiteilijoita.

Sfarin alkupään tuotannon julkaisi suurimmaksi osaksi L'Association-kustantamo ja tämän Lapin-antologia. L'Association nousi 1990-luvun aikana Ranskan tärkeimmäksi aikuislukijoille suunnatun vakavamman ja vaihtoehtoisemmankin sarjakuvan julkaisijaksi. Sfar oli yhdessä Jean-Christophe Menun ja kuuden muun kanssa yksi kustantamon perustajista.

Sfarin sarjakuvat ovat graafista kirjallisuutta parhaimmillaan - villin luovuuden, taidon, intohimon ja kertomisen halun ylitsepursuavia teoksia. Sfarin tuotanto poikkeuksellisen vitaalista, luonnollista, rikasta ja värikästä. Samaa voi sanoa myös hänen sarjakuviensa hahmoista, joissa tekijä rakentaa taidokkaasti syviä henkilökuvia.

Sfar on tehnyt yhteistyötä lähes kaikkien Ranskan tämän hetken tärkeimpien sarjakuvantekijöiden kanssa, mukaan lukien Lewis Trondheim, David B., Manu Larcenet ja Christophe Blain. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat suomeksikin julkaistu Rabbin katti, Klezmer sekä Trondheimin kanssa yhteistyössä tehty Donjon-sarja. Vuodelle 2010 valmistui Sfarin ohjaama elokuva Serge Gainsbourgin elämästä.

Sfarin tuotantoa suomeksi:

Pascin (Huuda Huuda, 2009)
Pikku Vampyyri taitaa kung-fun (Arktinen Banaani, 2008)
Rabbin katti 2 (Egmont, 2007)
Rabbin katti 1 (Egmont, 2006)
Pikku Vampyyri menee kouluun (Arktinen Banaani, 2004)

> Tekijän ranskankielinen kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Michelangelo Setola
 
 

Michelangelo Setola (s. 1980) on bolognalainen sarjakuvantekijä, joka vuonna 2006 voitti Fumetton kansainvälisen sarjakuvakilpailun. Hänen sarjakuviaan on julkaistu lukuisissa antologioissa eri puolilla maailmaa, mukaan lukien Hamelin, Black, Frame, Orang, Canicola, Sugo, Lo Straniero sekä suomalainen Glömp. Setola on suvereeni piirtäjä ja tarinankertoja, jonka työt käsittelevät yksilön kautta erilaisuutta ja yksinäisyyttä.

Setolan töitä on ollut esillä näyttelyissä mm. Hampurin, Luzernin ja Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Hän oli osa edesmennyttä Canicola-taiteilijaryhmää, jossa hän toteutti teoksen Souvlaki Circus yhdessä suomalaisen Amanda Vähämäen kera. Teos julkaistiin vuonna 2008 yhdysvaltalaisen Buenaventura Press -kustantamon toimesta.

Setolan tuotantoa suomeksi:

Bar Miki (Huuda Huuda, 2009)
Glömp9-antologia (Boing Being, 2007)

> Canicola-ryhmän kotisivut
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Yong-Deuk Kwon
 
 

Yong-Deuk Kwon (s. 1977) kasvoi lapsuutensa Waegwanissa, Etelä-Koreassa. Hän aloitti opintonsa tavoitteenaan tulla insinööriksi, mutta jätti ne pian kesken keskittyen sarjakuvien tekemiseen. Vuodesta 2003 asti hän on ollut täysipäiväinen sarjakuvataiteilija.

Kwon on yksi korealaisen Sai Comics -kustantamon ympärille kasvaneesta uudesta vaihtoehtoisesta tekijäryhmästä. Tämä tekijäkunta kertoo paikallisesta sarjakuvateollisuudesta poiketen tarinoita omista lähtökohdistaan. Teokset ovat usein omaelämänkerrallisia ja ihmiskeskeisiä - taiten ja hienovaraisesti kerrottuja pieniä luonteiden ja tilanteiden kuvauksia. Huuda Huudan julkaisema Yölinja on tästä oivallinen esimerkki.

Kwon on tuore pienen lapsen isä, ja elää tällä hetkellä Soulissa työstäen sarjakuvaa isoisänsä kuolemasta. Yong-Deuk Kwonia on julkaistu suomeksi aiemmin Glömp9-antologiassa (Boing Being, 2007).

Yong-Deuk Kwonin tuotantoa englanniksi:

The Last Bus (Sal#3, 2008) 
My Love, Young-soon (Sai Comics, 2005)

> Tekijän blogi
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Anders Nilsen
 
 

Anders Nilsen (s. 1973) syntyi pohjoisessa New Hampshiressä Yhdysvalloissa. Hän vietti lapsuutensa osin synnyinseudullaan, osin Minnesotassa Minneapoliksessa.

Nilsen opiskeli maalausta ja installaatiota valmistuen New Mexicon yliopistosta. Jatko-opinnot Chicagossa jäivät vuoden opiskelun jälkeen kesken taiteilijan päätettyä keskittyä sarjakuvien tekemiseen.

Nilsenin tunnetuimmat sarjakuvateokst ovat riipaiseva omaelämänkerrallinen Don't Go Where I Can't Follow sekä kohta kymmenen vuotta jatkunut Big Questions -sarja. Hän on voittanut teoksillaan kotimaassaan kaksi Ignatz-palkintoa. Tällä hetkellä Nilsen asuu ja työskentelee Chicagossa

Anders Nilseniä englanniksi:

The End (Fantagraphics, 2007)
Don't Go Where I Can't Follow (Drawn & Quarterly, 2006)
Monologues for the Coming Plague (Fantagraphics, 2006)
Dogs & Water (Drawn & Quarterly, 2004)
Big Questions (Drawn & Quarterly, 1999-)

Anders Nilseniä suomeksi:

Sisyfos (Huuda Huuda, 2008)
Glömp 9 -antologia (Boing Being, 2007)
Kuti#5 -lehti (Kutikuti, 2007)

> Tekijän kotisivu
> Tekijän blogi
> The Holy Consumption -kollektiivi

   
Lilli Carré
 
 

Lilli Carré on vuonna 1983 Los Angelesissa syntynyt ja myöhemmin Chicagon taideinstituutista valmistunut sarjakuvataiteilija ja animaationtekijä.

Nuoresta iästään huolimatta Carré on julkaissut viitisentoista omaa teosta. Nämä pienet ja pääosin itse käsityönä tehdyt julkaisut petasivat hänelle paikan Yhdysvaltalaisen vaihtoehtosarjakuvan uuden tekijäkaartin kärjessä.

Pienimuotoisuus on Carrén kohdalla sisällöllinen ratkaisu. Lämmin viisaus ja inhimillisyys paistavat läpi kautta hänen tuotantonsa. Carrén päähenkilöt ovat usein yksinäisiä, erakoituneita ihmisiä, joiden kohtaloista kertominen on kommentti aikamme mahdottomia ihmisihanteita vastaan.

Carrén tähänastinen pääteoks Tales of Woodsman Pete (Top Shelf) sai vuonna 2006 kotimaassaan Eisner-ehdokkuuden. Hän asuu ja työskentelee Chicagossa.

Lilli Carréa suomeksi:

Korpi-Peten kootut (Huuda Huuda, 2008)
Glömp 9 -antologia (Boing Being, 2007)

> Artikkeli teoksesta Korpi-Peten kootut
> Tekijän blogi
> Tekijän kotisivu
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)

   
Jeffrey Brown
 
 

Amerikkalainen Jeffrey Brown (s. 1975) syntyi Grand Rapidsissa, Michiganissa. Vuonna 2000 hän muutti Chicagoon, missä hän valmistui taiteen maisteriksi paikallisesta taideinstituutista. Maalauksen opinnot vaihtuivat pian sarjakuvaan Brownin nähtyä sarjakuvia mm. chicagolaiselta kollegaltaan Chris Warelta. Tekijän ensimmäinen omakustannettu sarjakuvaromaani Clumsy ilmestyi sarjakuvan lukijoille kuin tyhjästä, ja saavutti suosiota niin yleisöltä, tekijöiltä kuin lehdistöltä. Clumsy toi Brownille Yhdysvalloissa Ignatz-ehdokkuuden, jonka hän seuraavana vuonna voitti pienellä, mutta merkittävällä kirjallaan I Am Going To Be Small.

Brown on tekijänä herkkä kronikoitsija, jonka katkeransuloiset omaelämänkerralliset tarinat kertovat useimmiten hänen omista ihmissuhteistaan. Teokset ovat päiväkirjanomaista, luontevasti kerrottua graafista kirjallisuutta, jonka näennäisen kömpelöissä piirroksissa voi tarkkaavainen lukija nähdä oivaltavan ja suvereenin kuvakertojan. Brown tarkastelee teoksissaan omia kokemuksiaan, niiden merkityksiä ja syitä. Lopputulos on lempeää elämänläheistä sarjakuvaa, jota lukijan on hankala päästää käsistään.

Suomessa Jeffrey Brownia on julkaistu aiemmin Glömp7-antologiassa sekä ilmaisjakelulehti Kutissa. Vuonna 2005 tekijä oli yksi Helsingin Sarjakuvafestivaalien päävieraista.

Jeffrey Brownia suomeksi:

Haparointia (Huuda Huuda, 2006)
Kuti1-lehti (Kutikuti, 2006)
Glömp7-antologia (Boing Being, 2005)


> The Holy Consumption
> Painokelpoinen valokuva tekijästä (JPG)